torstai 26. helmikuuta 2015

Day Five 16.2.15

Aamusta lepiä... Hyvin ruokaa naamariin ja lompakko lähtövalmiiksi...sillä TANAAN MENNAAN MARKETTIIIIN! Vihdoin! Felipe huiteli aamun jossain joten me vain odotimme :D Felipen saavuttua takaisin lähdimme samantien isommille ruokakaupoille. Oltiin täysin valmistauduttu siihen, että ostettaisiin kerralla enemmän ruokaa, sillä siellä se olisi niin paljon halvempaa ja monipuolisempaa. Totta puhuakseni, täällä on naurettavan halpaa jo valmiiksi.

Meidän netti tosiaan heitti voltin parin minuutin käytön jälkeen... Ajateltiin ensimmäisenä käydä polttamassa se kauppa, josta se netti hommattiin. Se oli Felipen kaunis idea :) Kun saatiin netti asiat kuntoon, Felipe kertoi meille, etta rannalla on ihan uskomattomat aallot ja roiskeet, ja ehdotti että mentäisiin katsomaan niitä. Mehän mentiin! Oltiin kaikki ihan uitettuja koiria, kun tultiin pois :D





Matkalla taas pelättiin henkemme ja auton edestä että milloin tömähtää johonkin kun täällä on jokainen oman elämänsä rallikuskeja..Ei päästy muutenkaan ihan kauppaan asti, kun Felipe halusi näyttää meille pienen siideritilan, joka oli matkan varrella. Ovista sisään asteltuamme, huomasimme, ettei sisällä ollut paljoa porukkaa...VIELA. Ei mennyt montaa minuuttia kun perässä sisälle tuli kaksi isoa, lehmäksi pukeutunutta poikaa, joilla oli vielä asujen päällä rintaliivit. Sillä hetkellä minä todella tunsin kuinka silmäni syöpyivät päähän. Meille tuotiin lasit, ja joku opas :D Suloinen vanha mies essussa tuli avaamaan meille tynnyreistä pienen vivun, jotta saisimme maistella heidän siidereitä. Vipua kääntäessä tippuu korkealta tynnyristä pienellä paineella siideriä nätissä kaaressa, ja meidän piti heidän perässään ottaa siideriä alhaalta ylospäin tavallaan lasia vetäen.



Pienen hengailun jälkeen tilalla lähdimme kuitenkin jatkamaan matkaa siihen meidän alkuperäisesti tarkoitettuun kohteeseen: ruokakauppaan. Kauppa oli tosissaan iso ja hämmästeltiin hintoja muutamaan otteeseen. Huomattiin ensimmäisenä hiusvärit, jotka maksoivat 3 euroa... Ostettiin paaaaljon paremmalla hinnalla myos lihaa, kalaa ja pään kokoisia perunoita sekä omituisia juustonaksuja, joita linnea sanoo pieruiksi. Kun pääsimme kassalle, ei kassatäti suostunut jostain syystä korttia käyttämään, eikä osannut englanniksi selittää meille syytä. Luultiin jo, että ostokset jäisivät siihen. Felipe kumminkin kertoi, etta meidän täytyy todistaa henkilollisyytemme voidaksemme käyttää korttia. OUTOA. 

Taas luultiin että mennään suoraan kotiin, mutta olimme väärässä. Menimme vielä yhdelle siideritilalle, joka oli isompi, kuin edellinen. Toinen poikkeavuus edellisestä, oli se, että tupa oli täynnä... Kaikki istumapaikat oli mennyt ja todella moni ihminen oli karnevaalien kunniaksi tullut nauttimaan ilmaisesta ruuasta ja siideristä. Taas napattiin lasit mukaan, ja siirryttiin käytäville, missä oli isot tynnyrit täynnä siideriä. Parhaillaan tynnyri sisälti 14 000 litraa tilalla itsetehtyä siideriä. Käytävätkin olivat ihan täynnä porukkaa, ja joka ikinen heistä oli pukeutunut erikoisesti. Minulla ei ole ollut enää hetkeen mahdollisuutta saada kuvaa idolini kanssa... Onneksi hänen kopionsa löytyi tilalta ja nappastiin kuva yhdessä, nyt olen koko maailman onnellisin neiti!!! -Michael Jakson <3





Tilalta poistuessamme bongasimme vielä suloiset possut... olihan niitäkin pakko käydä katsomassa :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti