keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Day Eight 19.2.15

Torstai, koulupäivä ja AURINKOISTA, 17 astetta lämmintä. Tänään olisi lenkkipäivä ! Koulussa jatkoimme edellistä tyotämme ja lopulta sekin hyväksyttiin. Sen jälkeen saimme uuden tehtävän, joka oli sekin tämän koulun omia juttuja. Juliste oli tehtävämme. Ei siinäkään kamalan kauan mennyt, mutta ongelma siinäkin tuli. Aluksi annettiin kansio missä olisi kaikki tarvittava aineisto mistä aloittaa. Lopulta saatuamme omaa silmää miellyttävän tuloksen, ei kuvat olleet hyviä, koska ne olivat vanhoja. Annettiin siis ohje etsiä netistä sopiva kuva tyohon ? Nuorekas ja nuoria kuvaava kuva kuulemma. Lopulta ei ollut kuulemma aiheeseen liittyvä, nyt pitikin olla graafiseen suunnitteluun liittyvä kuva? Noh.. sitten vaan miettimään ja suunnittelemaan sellaista. Idea saatiin ja ruvettiin väsäämään. Seuraavalla kerralle näytettyämme julistetta, se kelpasi.



Koulupäivän jälkeen menimme kämpille nauttien AURINGOSTA. Söisimme jotain ja kävisimme moikkaamassa kissakavereita ennen lenkkiä possujen luokse. Reitti olisi sama kuin viimeksi, mutta ilman kirkkoa ja juustotilaa. Tälläkertaa olisi myös lenkkarit, joten ei tulisi miljoonaa rakkulaa.

Kissakaverit (Antti, Samuli & Sbamppa)...






Lenkillämme tapasimme taas monenlaista eläintä ja ihmistäkin jopa...Sillan ylitettyämme huomasimme eräällä pellolla miehen, vanhahkon sellaisen. Ajattelimme että joo no harmiton pappa pellolla. Ompas kiva. Kun se tuli toiselle puolelle aitaa alkoi hän puhumaan meille espanjaa ja yritimme selittää ettemme osaa mitään ja pyysimme anteeksi ja yritimme lähteä, kun tämä kysyi nimiämme (sen ymmärsimme), esittelimme itsemme ja niinkuin täällä on oudosti tapana, tämä pappa kävi halaten kiinni ja pussasi poskelle meitä molempia. Huomattuaan kristan tatuoinnin hän yritti ruveta selittämään ja kyselemään siitä jotain ja huitoi käsillään kohti taivasta ja riuhtoi Kristan toppia nähdäkseen tatuoinnin paremmin. Yritimme jo taas lähteä paikalta mutta tämä pappa ei luovuttanutkaan helposti vaan halasi taas ja selitti jotain hirveästi emmekä ymmärtäneet sanaakaan. Siinä samassa tuli huomattua kun pappa rupesi nostelemaan toppia että mikä pervo tämäkin nyt oikein on ja huppari kaulaan asti kiinni. Sitten rupesi pappa laittamaan käsiä yhteen kuin rukoillakseen tai jotain ja me sitten pääsimme lopulta paikalta vilahtamaan. Kyllä sen jälkeen on lenkkireitti vaihtunut. Ihme pappoja täälläkin on.

Sen välikohtauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti possuja. Olimme varuillamme joka ikistä pappaa kohden jota näkyi. Kapusimme pystysuoraa mäkeä ylöspäin.

Kuvia matkalta...






















Kokeilimme tehdä myos kunnon "urheilusuorituksia.."...


Päästyämme possujen majapaikkaan, ei niitä missään edes näkynyt.. :( Krista yritti kutsua niitä ja yhtäkkiä jostain kuuluu hirveää kirkumista ja yllättyneitä olimmekin. Nehän vastasi ! :D Siellä ne jossain kivikossa olivat. Kunnon Hardcore possuja täälläpäin.

Kuvia possupaikan läheisyydestä...












Jatkoimme kuitenkin lopulta matkaamme possujen luota ja törmasimme taloon missä oli monta koiraa ja vuohia, Yllätyimme kun vuohet tulivat ihan kokonaan luoksemme. Ne varmaan luulivat että meillä oli ruokaa niille. Toinen vuohista yhtäkkiä tunki päänsä aidan läpi ja antoi silittää. Hulluja vuohia. Kaikki ovat hulluja täälläpäin vissiin. Vuohien luota päästyämme törmasimme lampaisiin, jotka ei näyttäneet kovin luottavansa meihin. Katselimme niitä kuitenkin ja krista sitten huomasikin ja ilmaisi kuinka isot pallit tuolla yhdellä lampaalla oli. Mutta totta puhuen ne kyllä oli o.0










Jatkettua matkaamme törmäsimme tiellä taas koiriin, mutta niitä eivät kiinnostaneet meidän touhut vaikka niitä kuinka kutsui. Yksi pikkunakki kuitenkin rupesi uhoamaan ja oli olevinaan todella rohkea ja meinasi tullakkin luoksemme muiden koirien lähdettyä matkoihinsa. Lopulta eräs mies tuli mäkeä pitkin ylöspäin ja päätimme jatkaa matkaamme ja niin teki koirakin.








Jatkettuamme mäen alaspäin huomasimme pellolla lampaita ja jäimme niitä vähäksi aikaa myös katselemaan. Ne katselivat myös meitä takaisin...





Matkallamme takaisin alaspäin kohti Urnietaa löysimme myös liskokavereita, joiden parissa meni myös jonkinlainen tovi. Niitä oli aivan hirveästi, erikokoisia, pieniä, keskikokoisia ja isoja ja ne menivät lujaa kiviseinässä heinikoiden takana. Niillä oli jokapaikassa koloja joihin ne piiloutuivat. Varmaan asuivat siellä.









Kun vihdoin jatkoimme matkaamme liskojen luota tulimmekin jo pian takaisin Urnietan puolelle ja pian olisimme kämpillä, mutta... Krista huomasi tammenterhoja. Ja niitä kalasteltiinkin siellä puoltuntia.


 Lopulta kämpille takaisin päästyämme, soimme ja katseltiin taas simpsoneita....



1 kommentti:

  1. Mahtavat on maisemat ja hauskaa tekstiä! Pitäkäähän huolta toisistanne ja tulkaa monta hienoa kokemusta rikkaampana kotiin! Luv, mom <3

    VastaaPoista