tiistai 26. tammikuuta 2016

Day Thirtyseven 20.3.15

Perjantai, toinen vapaapäivämme. Tällä kertaa minäkin nukuin vähän pidempään. Ei ollut kovin ihmeellinen sää, mutta ajattelimme silti että lähdemme käymään San Sebastianissa, sillä ei olisi ollut muutakaan tekemistä ja oli vielä ostettavaa..



Söimme, laitoimme itsemme ihmisten näköisiksi ja lähdimme bussilla. Olimme ns ”tutustuneet” erääseen vanhaan bussikuskiin joka aina vilkutti höpötti ja hymyili meille kun tulimme bussiin, hän oli söpö pappa. Ja oli taas kuskinamme kun menimme ostoksille ! Kun tulimme pysäkille, lähdimme bussista ja vilkutimme hänelle. Hän naureskeli ja vilkutti takaisin. Odottelimme että valot vaihtuisivat vihreäksi että pääsisimme tien yli, kun yhtäkkiä samainen bussikuski juoksee ohitsemme ja höpöttää meille jotain espanjaksi ja nauraa. Olimme ihan että öö mitä ihmettä täällä tapahtuu ja nauroimme :D Katsoimme minne pappa juoksi ja näytti juoksevan jonkinlaiseen hedelmäkojulle, no eihän siinä sitten !



Me jatkoimme kohti vanhaa kaupunkia ja kiertelimme siellä taas kaikenmaailman härpäkekaupat yksi kerrallaan. Tulimme pian aukealle ja aikaisemmin meidän oli pitänyt kiivetä tälle yhdelle jeesus patsaalle joka näytti olevan aika korkealla. Mietimme, että nyt mennään käymään, mutta emme tienneet että mistä pääsisimme sinne. Huomasimme rappuset, mutta ne olivat suljetut joten melkein jo luovutimme asian suhteen, kunnes tulimme toiselle puolelle ja huomasimme toiset rappuset. Seurasimme kahden naisen perässä rappusia ylös ja huomasimme pääsevämme tätä kautta patsaalle. Nyt oli vain kavuttava rappusia ja mäkiä ylös…



Matkatessamme myös huomasimme kuinka hienoksi maisemat alkoivatkaan muuttua, se oli todella hienon näköistä. Onneksi olimme lähteneet tälle reissulle.














Kun pääsimme vihdoin aivan ylös patsaan luo ihastelimme rakennusta, siellä oli tykkejä ja pikkuvankiloita ja todella hienot maisemat, sekä merelle, että kaupungin puolelle, wau !

Jotkut kohdat rakennuksessa näyttivät aivan kuin Narniaan olisi tullut, taas vaihteeksi olimme sadussa.






























Vietimme melkoisen tovin ylhäällä ihastellen ja lopulta ajattelimme että joko nyt mentäisiin takaisin, oli nälkäkin jo. Mutta menimme vielä kuitenkin toiseen suuntaan katsomaan vielä mitä sieltä löytyisi, siellä oli taas yksi näkymä kohti kaupungia, se oli upea. Vaikkakin oli sumuista ja sateista, silti oli hienoa nähdä kaupunki niin ylhäältä.







Lopulta ihmettelyn ja kuvien räpsimisen jälkeen maltoimme lähteä kapuamaan alas. Tulimme hieman eri reittiä alaspäin ja tunsimme taas olevamme sadussa kun kävelimme.









Kun pääsimme takaisin Urnietaan aloimmekin tekemään ruokaa ja katselemaan taas elokuvaa. Niin kuin yleensä. Loppupäivä menikin sitten siiiinä !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti