tiistai 26. tammikuuta 2016

Day Thirtysix 19.3.15

AINIIN täytyykin mainita, että meille kerrottiin että torstai ja perjantai olivat tälläviikolla vapaata eli siis VAPAAPÄIVÄÄÄ. Minä heräilin jo puoli 11 aikaan ja ajattelin että kristakin varmaan tunnin sisään herää. Felipe oli lähtenyt jonnekkin joten nousin aamupalalle. Rauhassa syötyäni menin olohuoneeseen piirtelemään ja odottamaan kristan heräilyä..

Kahden tunnin kuluttua aloin jo tylsistymään itsekseni ja ajattelin että noh, lähden lenkille, krista herää varmaan sillä aikaa ja jätin hänelle lapun minne olin mennyt.




Lenkilläni sattui ja tapahtui kummia kun kapusin ylös jyrkkiä mäkiä, kuuntelin rauhassa musiikkia kun yhtäkkiä auto pysähtyi kohdalleni, avasi ikkunan ja rupesi puhumaan espanjaa, otin kuulokkeet pois ja menin auton luo, sain selvää että Urnieta, luulin siis että no he luultavasti kysyvät tietä Urnietaan, pstyin sanomaan että kyllä Urnieta jopa espanjaksi :D mutta muuta en sitten niinkään, kuitenkin heiluin minkä pystyin käsilläni pyytelin anteeksi englanniksi, mutta he luultavasti ymmärsivät kuitenkin mitä tarkoitin ja kiittelivät ja jatkoivat matkaa.



Törmäsin myös Felipen isään, Felipeen joka myös oli autolla liikenteessä ja pysähtyi kohdalleni, tervehti iloisesti ja näytti sormillaan ”kävelyä”, kyllä olin kävelyllä, ihan kiva ilmakin oli. Sitten hän jatkoi matkaansa ja minä omaani. Pysähdyin myös itse yhdessä vaiheessa kun huomasin voikukkia, ei vaan pari vaan aivan jumalattomasti voikukkia, niistä sitten olikin pakko kuva ottaa :D …





Noin neljänkymmenenminuutin jälkeen tulin ryminällä takaisin ja kävin vilkaisemassa olisiko neiti herännyt jo…NO EI, mitä ihmettä nyt on sikeä nukkuja, ei kello ollutkaan kuin noin 3. Noh ajattelin että menen suihkuun, kävin suihkussa, tulin takaisin. Ei merkkiäkään elämästä talossa. Nojaa, menen sitten katselemaan ulkoelämää parvekkeelta ja siellä sitten myös vietin tovin ennen kuin yhtäkkiä kello 16.00 minä kuulen ääniä ja KRISTA OLI NOUSSUT KUOLLEISTA, ei sentään. Herännyt oli kuitenkin, noniin ja sitten mentiinkin katsomaan elokuvaa, toinen ihan vielä unisena ja minä selittäen mitä kaikkea olen kerennyt tänään jo tehdä, Krista katsoi minua ilmeellä ”….täh” No en ihmettelekkään. :D



Päivä jatkui, kävimme kaupassa ja söimme tortilloja sekä katsoimme elokuvan. Elokuvan jälkeen päätettiin sitten lähteä katselemaan ja ruokkimaan vuohia, aka. Samalle reitille minkä olin aikasemmin päivällä käynyt lenkkeilemässä. No ei kun uudestaan vain ! Kello alkoi tosin olla jo 7 illalla, mutta ei se meitä niin haitannut. Vielä ei ollut kovin pimeää.



Matkallamme pysähdyimme myös ruokkimaan vaihteeksi kanat ja yhden hevosen…






Räpsimme myös sieltä täältä taas nopeasti puhelimella kuvia. Näimme järkyttävän ison savupilven tulevan kauempaa ja mietimme että mikä tuhopoltto se täällä on. Felipe kertoi aikaisemmin että meillä on vapaapäivä isänpäivän takia. Mietimme että mikä juhla se tällainen kun savua tulee, polttaako ne ne isät siellä ? No ei tietenkään onneksi.







Kapusimme mäkiä ylöspäin kohti vuohia ja huomasimme kuinka pikkuhiljaa alkoikin pimeä laskeutumaan ja pistimme vähän vauhtia kävelyymme. Oli kuitenkin hieno katsella kylää ylhäältä päin pimeällä kun kaikki valot näkyivät hienosti, oli tässä siis hienokin puoli.







Lopuksi löysimme tiemme pimeydessä takaisin kämpille ja minä rättiväsyneenä halusinkin jo pikkuhiljaa nukkumaan, arvelin että krista ei varmaankaan ihan heti nukahda, joten hän piirteli ja kirjoitteli pikkulampun valossa kun minä olin jo unessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti